Hyppää sisältöön

Opiskelijatarinoita

Meillä syntyy joka lukuvuosi tuhansia opiskelijatarinoita. Tässä niistä muutamia.

Tarinoita tulossa lisää, mutta tässä niistä ensimmäiset.

  • Aikoinaan hoitotyön valkoiseen värimaailmaan kankaista vastapainoa löydettyään Eija on ollut mukana tilkkutyökurssien lisäksi myös yhdistystoiminnassa ja voittanut tilkkutyökilpailuja.

    Wellamo-opiston kursseilta harrastukseen saa uutta potkua opettajan aina uudistuvasta ideapankista sekä kurssikavereilta. ”Joskus saatan vain selailla lehtiä ja ideoida ja varsinainen ompelu jää kotiin”, Eija kertoo.

    Monelle käsityöihmiselle on tuttua se, että työt jäävät helposti kesken, kun uutta työtä tekee jo mieli aloittaa. Eijan mukaan näyttelyt motivoivat viimeistelemään työt. Viime lukukaudella Eija sai valmiiksi mm. Boro-töitä ja vävylle peiton.

    Eija on harrastanut Wellamo-opistossa myös liikuntaa ja kieliä, mutta tilkkutyöt ovat vieneet voiton kaikesta muusta. Kysyttäessä aikooko hän vielä jatkaa, hän vastaa: ”Yes, niin kauan kuin näen. Tätä ei voi lopettaa!”

  • Selja on ensimmäistä vuottaan mukana aikuisten taiteen perusopetuksen
    ryhmässä eli ATPO:ssa. Hänkertoo päätyneensä tutkintoon tähtäävään opiskeluun Wellamo-opiston Yksinlaulua ryhmässä -kurssin kautta: ”Opettaja suositteli ATPO:a ja nyt oli itselleni hyvä hetki syventää osaamista.”

    Musiikki on Seljalle tärkeä harrastus ja mukana jokaisessa päivässä. Tarkoituksena on oppia säestämään itseään kitaralla tai pianolla.
    ATPO:ssa opiskellaan myös musiikin teoriaa.

    Selja kannustaa kiinnostuneita rohkaistumaan musiikin opiskeluun Wellamo-opistossa. Ryhmässä on eritasoisia opiskelijoita ja enemmän harrastaneet tukevat aloittelijoita. ”Täällä voi löytää oman äänensä”, päättää Selja.

  • Janne Harala kävi viime vuonna useilla tietotekniikan lyhytkursseilla Wellamo-opistossa. Tarkoituksena oli päivittää osaamista työelämää varten.

    Kurssit, kuten Esitysgrafiikka ja Tekstinkäsittely, tukivat toinen toisiaan ja taidot sekä itseluottamus karttuivat vuoden mittaan. Tähtäimessä on Tietokoneen käyttäjän A-kortti.

    Jannen kokemuksen mukaan tietotekniikan tunnit ovat tiivistä ja intensiivistä opiskelua, jossa luppoaikaa ei juuri ole. Hän suositteleekin opiskelijoille muistiinpanojen tekemistä ja jatkuvaa keskittymistä, jotta opetuksessa pysyy mukana. Aineistoa käydään läpi paljon. Wellamo-opisto on Jannelle tuttu opiskelupaikka.

    Hän on aikoinaan käynyt valokuvauksen kursseilla ja tälle syksylle harkinnassa ovat englannin kielen kurssit, myöskin työelämää varten. Hän suosittelee opiskelua Wellamo-opistossa kaikille oppimishaluisille.

     

  • ”Hyvä ryhmä, uudet tuttavuudet, huumori, pätevä opettaja…”

    Sari Päykkönen ja Marja Kettunen löytyvät Huonekalujen verhoilu -kurssilta Aikuiskoulutuskeskukselta. Sari  on harrastanut kolme vuotta, Marja onnistui pääsemään suositulle kurssille ensimmäistä kertaa jäätyään aiemmin varalle.

    Nämä käsityöihmiset eivät jää sanattomiksi, kun kysytään, mikä kurssissa on parasta: ”Hyvä ryhmä, uudet tuttavuudet, huumori, pätevä opettaja…” he luettelevat yhdestä suusta. ”Muilta opiskelijoiltakin saa apua, kuten vinkkejä materiaalien hankkimiseen”, jatkaa Marja.

    Varsinkin perinnehuonekalujen verhoilu vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Pelkästään huonekalun purkaminen ottaa oman aikansa. ”Nupit vääntyvät helposti ongenkoukuiksi”, kertoo Sari.

    Viime kevään viimeisessä kokoontumisessa Sari jatkoi perinnetuolinsa verhoilua. Marja oli jo saanut oman työnsä valmiiksi, mutta halusi vielä tuoda ryhmälle mustikkapiirakkaa.

  • Sisko Karisalmi valitsee Wellamo-opiston kurssivalikoimasta mielellään lyhytkursseja. Parhaimpina vuosina niitä on kertynyt jopa kymmenen.

    Lyhytkursseissa on hänen mukaansa hyvää se, että voi kokeilla monenlaisia juttuja eikä ole sidottu koko vuodeksi samaan paikkaan ja aikaan. Myös kurssimaksut jaksottuvat useampaan erään.

    Yksi ensimmäisiä Siskon käymiä kansalaisopistokursseja oli pehmolelukurssi melkein 40 vuotta sitten. Silloin hänellä oli oma vauva kurssilla mukana. Nykyisinkin käsityöt ovat ykkösenä, mutta hän on kokeillut myös ainakin taiteita, kieliä ja liikuntaa.

    Viime lukuvuonna hän osallistui mm. Nahkapaperi-, Makramee- ja Hopeakoruja lusikoista -lyhytkursseille. Kursseista jäi käteen esimerkiksi korkkikankainen silmälasikotelo ja hopeasormuksia. Kurssit ovat Siskolle henkireikä. ”Tunneilla on hyvä henki ja luova ilmapiiri”, hän kertoo. Aktiivinen Sisko on nyt korona-aikana osallistunut verkkokursseille, mutta toivottavasti taas pian pääsemme lähiopetukseen.

  • Jaakko Lyyra löytyy Aikuiskoulutuskeskukselta odottelemasta Juttu-tuvan alkamista. Hän on käynyt Wellamo-opiston afaatikoille tarkoitetussa ryhmässä viisi vuotta.

    Lyyra sai aivohalvauksen yllättäen 7 vuotta sitten, viikko ennen eläkkeelle pääsyään. Aivohalvaus vei kuukausiksi sairaalaan ja puhekyky katosi. Nyt puhuminen sujuu rauhalliseen tahtiin ja paranee koko ajan, mutta normaaliksi se ei hänen kertomansa mukaan enää palaudu.

    Juttu-tuvassa luetaan lehtiä, kahvitellaan, pelataan pelejä ja keskustellaan mm. kulttuurista ─ aina tietyn kaavan mukaan. Tarkoitus on kehittää kieltä. Osa ryhmäläisistä ei puhu ollenkaan, mutta ryhmän hyvässä ilmapiirissä yhteinen ymmärrys kyllä löytyy, kun tutuiksi tullaan. ”Ryhmä on hitsautunut yhteen”, Lyyra kertoo. Kehut saa ryhmäläisten lisäksi myös aina uutta keksivä vetäjä. Lyyralla on paljon muitakin harrastuksia, mutta Juttu-tuvassa jatketaan!

  • Pirjo Karppinen on aktiivinen kuvataideharrastaja, joka monen muun tavoin opiskelee verkossa. Parhaimmillaan kolmessa kaupungissa harrastanut Pirjo suhtautuu tilanteeseen positiivisesti. ”Aikaa säästyy matkoissa ja välineet voi levitellä esille omassa aikataulussa”, Pirjo kertoo hyviä puolia.

    Wellamo-opistossa Pirjo on keväällä osallistunut kahdelle kuvataidekurssille, joista toinen, akvarellimaalauskurssi, siirtyi etäopiskeluun kesken kauden. Toinen, elävän mallin piirustus ja maalaus, oli suunniteltu kokonaan etäkurssiksi.

    Pirjon kokemuksen mukaan ryhmässä voidaan työskennellä yhdessä verkon välityksellä monin eri tavoin. Wellamo-opistossa nettiä on hyödynnetty jo aiemminkin, joten etäopiskeluvälineet olivat opiskelijoille osittain tuttuja. Etätunneilla käytetään esimerkiksi Peda.net-kouluverkkoa ja Zoom-etäkokousohjelmaa. Jos jollain on hankaluuksia tekniikan kanssa, kurssikaveria kyllä autetaan, jos opettaja ei heti ehdi apuun. Ennakkoon tai etätunneilla opetetaan esimerkiksi tekniikoita kuvin ja videoin, jolloin näkyvyys on opiskelijalle usein parempikin kuin luokassa. Opiskelija taas voi näyttää tietokoneen kautta kuvia työvaiheista ja valmiista töistä, jolloin opettaja voi neuvoa ja kurssikaveritkin voivat kommentoida.

    Akvarellimaalaus-kurssin monipuolinen materiaali saa Pirjolta kehuja. Opettaja Leila Kaltiainen on hänen mukaansa taitava verkkokäyttäjä, joka on ohjastanut Wellamo-opiston Peda.netin hyötykäyttöön jo aikaa sitten. ”Kurssimateriaalit ovat hyviä ja niiden parissa saisi aikaa kulumaan enemmänkin”, Pirjo kertoo.

    Marja-Liisa Jokitalon Elävän mallin piirustus ja maalaus -kurssi oli maksuton Extra-etäopetuskurssi. Pirjon mielestä Zoomissa pidetyt tunnit ovat olleet yllättävänkin onnistuneita. Kurssilla piirretään tai maalataan lähikurssin tapaan elävää mallia, joka asettautuu esimerkiksi divaanille. Asusteet on valittu maalauksellisuutta ajatellen ja materiaalit ovat valoa heijastavia. Mallin pitäessä taukoa opiskelijat voivat pyytää neuvoa ja esitellä omaa edistymistään.

    Pääsääntöisesti kaikki on siis sujunut Pirjon mukaan hyvin. Moni on tehnyt henkilökohtaisen digiloikan ottaessaan kursseilla uusia asioita haltuun. Vaikka etäopiskelu on myös toimiva ratkaisu, toivoo Pirjo jatkossa kuitenkin lähiopetustakin. ”Yhdistelmäkurssi voisi olla paras”, hän miettii. Verkon käyttöä voi hyödyntää materiaalin ja opetusvideoiden jakamisessa. Tutustuminen kurssikavereihin tapahtuu kuitenkin oikeasti tavatessa ja Pirjo toivoisi lähitunteja, ainakin kurssien alussa. Mutta tulevat kurssikaverit etänäkin ainakin etäisesti tutuiksi!